Ruiskukka

(Centaurea cyanus; Asteraceae) blåklint

Ruiskukka oli aiemmin yleinen ruispeltojen yksivuotinen rikkaruoho, joka rikkaruohomyrkkyjen vuoksi on nykyisin melko harvinainen. Laji on kotoisin Välimeren alueelta ja on levinnyt kylvösiemenen mukana kaikkialle maailmaan.

Rohtona käytetään kukkia ja lehtiä. Vaikuttavina aineina on kukissa flavonoidit, vaha, kasvilima, parkkiaineet, epäorgaaniset suolat, pelargoniini, syanidiinit ja triterpeeni- ja steroidijohdokset; lehdissä on apigeniini-7-glykosidia, apiinia ja kversimetriinia. Ruiskukkaa käytetään lisäämään virtsaneritystä. Sillä on limakaivoja supistava ja haavojen paranemista nopeuttava, tulehduksia estävä, vähäinen antibakteerinen vaikutus, ja sillä voidaan hoitaa ulkoisesti sarveiskalvotulehdusta.

Kansanlääkinnässä ruiskukkaa on käytetty silmävaivojen hoitoon sekä edistämään sapen eritystä; lehtiteetä on juotu yskään, päänsärkyyn ja rakko- ja munuaisvaivoihin. Haittavaikutuksia ei tunneta.