Pihlaja

(Sorbus aucuparia; Rosaceae) rönn

Pihlaja on koko maassa yleinen puu. Sitä on pidetty suomalaisten pyhänä puuna, jonka Ukko ylijumala oli antanut vaimolleen Raunille. Rohtona käytetään marjoja, lehtiä, kuorta ja myös kukkia. Vaikuttavina aineina on marjoissa C-vitamiini (0,06-0,11%), parasorbiinihappo, orgaaniset hapot (2-3 %; omena-, sorbiini-, viini- ja sitruunahappo), sorbitoli, pektiini (1%), vaha, alfa- ja beetakaroteeni, parkkiaineet (0,4-0,6%), eteerinen öljy, rutiini ja kversitiini. Lehdissä on ursolihappoa, siemenissä öljyä (21%) ja amygdaliinia, puussa aukupariinia, metoksiaukupariinia ja lyonosidia ja kuoressa parkkiaineita, lupeolia, betuliinia ja alfasitosteriinia.

Pihlajalla on lievästi ulostava ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus. Marjoja on käytetty kansanlääkinnässä mehuna ja hillona kihtiin, munuaissairauksiin, suolistokatarreihin, ripuliin, keripukkiin, vähähappoisen vatsan hoitoon, lisäämään ruokahalua ja verisuonten kovettumiin ja kalkkeutumiin. Nuoria lehtiä käytetään teenä ja salaattina.