Orapihlajat

(Crataegus spp.; Rosaceae) hagtorn

Tylppäliuskaorapihlaja (Crataegus monogyna) kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla. Toinen rohtokasvina käytetty laji on pyöröliuskaorapihlaja (Crataegus laeuigata eli C. o.xyacantha). Meillä yleisesti käytetyn, alkuperältään kanadalaisen aitaorapihlajan (Crataegus grayana) flavonoidipitoisuudet ovat Frantsilan teettämän tutkimuksen mukaan samaa luokkaa kuin edellisillä lajeilla; juuri flavonoideja pidetään orapihlajien tärkeimpinä vaikuttavina aineina.

Rohtona käytetään hedelmiä, kukkia ja lehtiä; apteekkirohdos. Vaikuttavia aineita ovat flavonit (apigeniini, luteoliini ja rutiini), flavoni- ja flavonoliglykosidit (hyperosidi, viteksiini ja viteksiiniramnosidi), krategoli-, ursoli- ja oleanolihappo, klorogeeni- ja kahvihappo, di- ja oligomeeriset katekiinit ja parkkiaineet.

Orapihlaja laajentaa verisuonia ja lisää sydämen sepelvaltimoiden läpivirtausta, se lisää myös sydämen supistusvoimaa, hidastaa pulssia, tasapainottaa verenkiertoa ja lisää sydämen hapenpuutteen sietokykyä. Orapihlajaa käytetään korkeaan verenpaineeseen, sydämen vajaatoimintaan, painontunteeseen ja puristukseen sydämen kohdalla ja hermostoperäisiin sydänvaivoihin.

Huom! Orapihlajaa ei pidä käyttää yhdessä digitalis- ja beetasalpaajavalmisteiden kanssa, koska niiden vaikutus saattaa voimistua.