Kumina
(Carum carvi;Apiaceae) kummin

Kumina on kaksivuotinen tai kerran kukkiva
kolmivuotinen sarjakukkaiskasvi, jota kasvaa
harvakseltaan luonnonvaraisena koko Suomessa. Se on erittäin vanha hyötykasvi,jota on viljelty jo viiden
vuosituhannen ajan. Monen muun yrtin tapaan
myös kuminoilla on joskus pidetty noitia loitolla;
sen siemeniä on kannettu kaulassa roikkuvassa
pussissa. Viljeltäessä koti puutarhassa siemenet
kylvetään 20-30 cm:n rivivälein. Kumina kukkii ja
tuottaa siemeniä vasta seuraavana kesänä; se kylväytyy
itse.

Rohtona käytetään siemeniä, lehtiä ja juurta.
Vaikuttavina aineina on siemenissä: eteerinen öljy
(3-6 %), jossa on pääkomponentteina karvoni
(40-80 %), limoneeni (n. 30 %) ja terpeenit (pineeni,
sabineeni, karveoli, dihydrokarvoni ja geranioli);
öljy (10-18 %), proteiinit (n. 20 %), hiilihydraatit (n.
20 %) ja flavonoidit.

Kumina estää mikrobien kasvua, lisäksi kuminaöljyllä
on sienten kasvua estäviä (fungisidisia) ominaisuuksia.
Kumina laukaisee lihaskouristuksia, ehkäisee
ilmavaivoja ja lisää mahanesteen eritystä, ja
sitä käytetään ruokahalulääkkeenä, edistämään
ruoansulatusta, puhkulääkkeenä ilmavaivoihin ja
kouristuslääkkeenä. Kansanlääkinnässä kumina
on tunnettu maidoneritystä lisäävänä rohtona.
Eteeristä öljyä on käytetty ulkoisesti suuvesissä
ja hierontavoiteissa ja lisäksi perunan itä mistä estävänä
aineena. Kuminan siemeniä käytetään mausteena
ja alkoholijuomissa.

Kuminaöljyä nautitaan 3-4 tippaa
päivässä, haitallisten sivuvaikutusten välttämiseksi
yksittäisannos ei saa ylittää 0,15 g (4 tippaa).
Huom.! Kuminan eteerinen öljy voi aiheuttaa maksavaurioita
suurina määrinä nautittuna, joten sitä ei
suositella itsehoitoon.