Kuismat

(Hypericum spp.; Hypericaceae) johannesört

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) ja särmäkuisma (Hypericum maculatum) ovat luonnonvaraisia, tehokkaasti levittäytyviä monivuotisia ruohoja.Niiden kukat punertuvat murskattaessa punaisen väriaineen, hyperisiinin, vapautuessa; tämä on liittänyt kuismat monenlaisiin vereen liittyviin uskomuksiin. Tyypillisesti kerrotaan kuisman versoneen Johannes Kastajan tai Jeesuksen maahan vuotaneesta verestä.

Rohtona käytetään kukkivia versoja. Vaikuttavia aineita ovat hyperisiini eli punainen väriaine (0,1-0,3 %), flavonoidit (mm. hyperosidi ja rutiini), hyperforiini, katekiinityyppiset parkkiaineet, fytosterolit, fenolikarbonihapot ja eteerinen öljy (0,05-0,2%).

Kuisma vaikuttaa ahdistusta ja masennusta lievittävästi ja rauhoittavasti. Sillä on sapeneritystä lisäävä, tulehduksia estävä ja supistava vaikutus; hermosäikeiden uusiutumista parantava ja arpia parantava vaikutus. Kuismaa käytetään sisäisesti mielen rauhoittamiseen ja mielialan parantamiseen; leikkauksien ja sädehoidon sekä sytostaattien aiheuttamien tuskatilojen ja masentuneisuuden hoitoon; ja ruoansulatuskanavan häiriöihin. Kansanlääkinnässä kuismalla on hoidettu närästystä, keuhkotautia, vatsavaivoja, virtsapoltetta, altakastelua, kurkku kipua ja korvatulehduksia.

Kuismaa käytetään ulkoisesti öljynä hermovaurioihin, iskiaskipuihin, lihas- ja jännetuppitulehduksiin, lihasjännityksiin ja auringonpolttamalle iholle; suun huuhteluun suu- ja ientulehduksissa. Kylvyissä kuismalla hoidetaan jännityksiä, hermostuneisuutta ja masennusta. Ne kohottavat mielialaa, edistävät arpikudoksen ja hermotuksen paranemista ja hoitavat ihotulehduksia. Homeopatiassa kuismaa käytetään hermovaurioiden hoitoon. Kuisma saattaa pitkäaikaisesti käytettynä aiheuttaa auringonvalon vaikutuksesta valolle herkistymistä etenkin hyvin vaaleaihoisille.